— Oletko vihainen minullekin.
— Harmittaa, toisti sairas itsepäisesti hampaitaan kiristäen, — sen järkevämpää sanaa ei saanut hänen suustaan, helluntai-auringon valaistessa hänen kalpeita sormiaan…
Milada ajatteli: — Sinua suututtavat kaikki ne ihmiset, jotka helluntaina iloitsevat ja nauravat silloin, kun sinun silmissäsi on vaan suruni katkeria kyyneleitä… Sinua suututtavat ne onnelliset ja terveet, jotka eivät viru sairasvuoteilla toivottomina ja hyljättyinä, sen uskon Fanni raukka…
Sitten hän karkoitti nuo ikävät kuvat mielestään ja ilman ylimenoa, kuumeen kiireellä, ilmeni hänen silmiinsä Gustin kuva… Aivan sulautuneena sisäisiin tunnelmiin, kuunteli hän vaan Gustin äänen sointua, näki Gustin katseen tyyneenä vaipuvan omaansa, tunsi hänen ruumiinsa tuoksun niin voimakkaasti, että hän sävähti.
— Tiedättekö, — lakki toisessa, pullo toisessa kädessä tervehdin minä luontoa korkeimmalla vuoren jyrkänteellä.
Sellainen mies oli Gust, niin nuori, aina ryhtyen toimeen nauravin silmin. — Se oli sen toisen maailman ilmiö, sen maailman lihaa ja verta, joka tahtoo elää kouraisten itselleen onnea ja nautintoa…
Kadun kirkkaan näköalan tummensi äkkiä varjo. Vastaisella puolella seisoi Horner viuhtoen mukuraisella kepillään ilmassa.
Milada tervehti mennen alas avaamaan. Horner katseli häntä kysyväisenä korkealle kaareutuneitten kulmakarvojensa alta, mutta kun Miladan kasvojen ilme oli tyyni, jopa iloinenkin, astui Horner pari sanaa mutistuaan taloon.
— Nämät pyhäpäivät, — ärähti hän, — saavat ihmisen pahemmin kuin muut pois suunniltaan. — Jos ei niitä olisi, voisi helposti kuvitella olevansa kuollut… Yht'äkkiä valkenee punasenheleä päivä, joka pistää sisimpääsi. Siivoojatar nousee kello kahdeksalta, sen sijasta, että hän arkeoina on jo kuudelta valveilla. Siksi jäävät vaatteesi korjaamatta… Kellot kilisevät, naapurisi vonkuvat: Oi suven suloisuutta. — — Hyi saakeli, koko talo haisee kärynneelle rasvalle. Teeppäs, mitä haluat, sinunkin silmiisi pistää tuo punainen auringon valo. Yht'äkkiä huomaat kaikki… Näet takkisi ruokapilkut… kenkäsi ruskeuden… vuosien tomun ja lian vilttihatussasi.
Horner tuijotti synkkänä vanhaan hattuunsa kiertäen sitä…