Kaikki oli hiljaa helluntaisunnuntaina. Miller oli antanut perään Miladan hartaille pyynnöille saada hommata tytöille muuan aitio käytettäväksi sirkuksessa tänä pyhänä. Kaksissa vuokra-ajuriajopeleissä olivat neidit lähteneet matkalle pirteinä ja toimintahaluisina. Tätä ei voitu odottaa vanhalta "kitupiikiltä."
Putzi vaan nyrpisti nenäänsä väittäen, että missä hän ennen oli ollut, siellä annettiin pilettejä iltanäytäntöön eikä tuollaisiin helppohintaisiin, johon eivät ottaneet osaa muut kuin lapset ja korkeintaan ylioppilaat. Kaikki oli täällä ala-arvoisempaa. Tämä ei estänyt Putzia ottamasta päällensä, mitä hänellä koreinta oli. Päähänsä hän pani niin laajan sulkahatun, että se herätti toisissa kateutta ja sai Gisin huomauttamaan:
— Hävettää lähteä tuollaisen seurassa. On puettu kuin mikäkin komeljantska. —
Milada jäi Karlan kanssa kotiin. Myös Pöltenin leski pikku Rosinan kanssa oli talossa, niin että sitä ei voitu sanoa "orpotaloksi", niinkuin Miller pelkäsi.
Rosina soitti pianoa, leski kaiveli käsilaukkunsa tuntemattomasta syvyydestä makeisia. Karla nukkui huoneessaan. — Rukouskirja rinnalla hän oli uinahtanut ja kauniissa, hiukan pullistuneissa kasvoissa näkyi syviä kyyneljuovia poskimaalissa.
Milada istui huoneessaan antaen ajatustensa lentää etäisyyteen —
Rosinan takoessa yksitoikkoista säveltä pianolla. Milada muisti vaalean
Kamillan miettien, lähettikö tuo yhä joka kuukausi rahaa sveitsiläiseen
nunnaluostariin.
Milada muisti Bineä, — joka nyt kai istui omaistensa seurassa Cyrillin vieressä kunniapaikalla — onnellisena ja ylpeänä. Ja Arrigazzin komean kauneuden ohella, joka nyt kai kuihtui Abbaziassa, johon hän muutama päivä sitten oli viety, näki Milada Fanchonin kapeat kasvot, sellaisina jommoisina hän oli ne nähnyt sairaalan punatäplikkäällä päänaluksella, missä Fanchon katseli häntä silmillä, jotka pelokkaina ja vihamielisinä olivat kummallisen kellertävän hehkuvat. Fanchon oli kovin kipeä, mutta hoitajatar sanoi:
— Kyllä se raato vielä haluaisi jatkaa entistä elämäänsä.
Milada vei Fannille hedelmiä ja suklaata, mutta vastoin tapaansa ei tämä niihin katsahtanutkaan, vaan kuiskasi itkun vääntämine kasvoineen:
— Harmittaa, — harmittaa. —