Sucher pisti rahan liivintaskuunsa tuupaten paperit luotaan. — Ei käy enää laatuun, ilman naikkosen omaa läsnäoloa ei häntä saa ilmoittaa.
— Mutta minähän tuon hänet sitten nähtäväksenne, herra Sucher.
— Ovatko hänen asiansa kunnossa? Mistä hän saapuu, kysyi Sucher vilkaisten papereihin päin.
— Hän tulee Budweisista, vastasi Milada itsetietoisesti.
Nyt katsahti Sucher Miladaan ja hänen oikea silmänsä vilkkui hävyttömästi.
— Fischeriltako saatte tavaraa?! sanoi hän halveksien… Kylläpä lie ensiluokkaista!
— Hän oli ilmoitettu siellä tarjoilijattareksi.
— Ei auta, tiuskasi Sucher raa'asti tyrkäten paperit pois luotaan, — hän ei saa kirjoja täältä. Ei ainakaan minulta. Kääntykää herra hallitusneuvoksen puoleen.
— Mutta herra Sucher…
— Ei auta, kiljahti hän vielä kerran… Koettakaa päästä hänen suosioonsa, jos hän nyt on sillä tuulella, että se onnistuu… Hän on sanonut, että hänen allekirjoituksettaan ei mikään huora saa enää olla ammatissaan… Ja olkoon minun puolestani! Menkää hänen luokseen, sanoi Sucher myrkyllisesti. — Nyt puhaltaa tuuli siten meillä. Teikäläiset vaimoihmiset saavat pian matkapassin. Minä en uskalla paperilappuakaan allekirjoittaa.