Milada istui Gustin viereen avaten kirjeen. —
— Se on Fannilta, selitti hän.
"Rakas miladha!
Minä pelan ulkona sitralla sitä sanotan Kolmeksa maurilaiseksi minun käy hyvin minä osan pelata sitra, ja tanssia, isäntä on hiukan Kiukkune ja rähise aina, ja sitte se ryyppä, Olimpia on viellä sielä Sairashuonesa ja minun rintani on kans kipijä tule tänne minä pelkän nii. Ja jos se zimmerman raato antais sinulle se punase silkkise hame Sano paljo terveyksi kaikill ja myös Binell. Älä vaa sano sill fröökynä pirull.
Iankaikkisesti sinua rakastava sillä minä en pääse pois.
Fanni."
— Tämä on hermostuttavaa, sanoi Gust suunpielet alaspäin kiristyneinä.
— Tahdotko, että menemme alas?
Gust pudisti päätään. — Ei viitsi ajatella.
— Gust, sinä olet laiska.