— Tietysti sinun täytyi pelastaa rakastettusi kunnia, sanoi Milada lyhyesti.
— Kuule, Lolo! — Kyllä sinä olet kirotussa satimessa. — Mutta ei haittaa. — Davidin sormille me kerran näpäytämme. Ehkä voimme peloittaa tuota juutalaisriiviötä, niin että se hellittää vähän rahaa. — Sitten sinä olet täältä vapaa. — Älä itke, tyttö! — Milada vaikeni hetkeksi, uurruttaen syvälle otsansa. — Muista Karlia, jonka kunnian uhrautumisesi on pelastanut! — Ja onhan sinulla omakin vielä jälellä! Nyt pitää kirjoittaa Kratochwilille, olisiko tämä saanut kirjeen Karlilta. — Niin? Pysy nyt tyynenä! Ehkä minä autan sinua.
— Oi, rakas, hyvä neiti! —
Lolo tarttui Miladan käteen ja Miladan lujat sormet liukuivat rauhoittavina yli Lolon kuumentuneen otsan…
David Fischeriltä Budweisissa tuli pian raaka kirje. Hän ei tiedä mitään koko roskasta, eikä hän ole nähnytkään rahoja. Rahaa! Jospa hän olisi sitä saanut millä keinolla tahansa, niin olisi hänen pitänyt oikeastaan sillä maksaa herra luutnantin rojot pelivelat. Lolo on yleensä läpiriivattu valehtelija, joka jo kymmenvuotisena kakarana huorasi kotonaan poikaretkaleitten kanssa, sen tietää rouva Kratochwil kertoa j.n.e… Ja jos Lolo ei tyyrää lerviään, niin hän, Fischer, antaa hänelle useampia sittoppeja.
Milada viskasi kirjeen pois. — Minä sanon sinulle, että Fischer on varastanut tytön rahat. Ja hän on tehnyt muutakin. Isän suostuminen, jonka hän on meille ilmoittanut, on kauniisti sulaa valhetta. — Kyllä hänen niskansa vielä kerran punottaa. —
— Voi, Mila kulta! Sinähän kasaat herra ties mitä tehtäviä näiden kahden viikon ajaksi, sanoi Gust, vääntäen käsiään. — Sinä hankit Millerille nunna-oikeuden, myyt liikkeen, pelastat Fannin, ja puutut vielä tuohon kirjavaan juttuun! Saat nähdä, että meidän matkastamme ei tule mitään ja Joszi hakee jo huoneustoa.
Milada vastasi: Kyllä kaikki vielä selvenee, Gust. Vaikein on jo voitettu. Miller on mennyt tänään syntejään tunnustamaan. Huomenna allekirjoittaa hän lahjakirjan. Mutta minun täytyy se ensin laatia. En voi jättää sitä omalletunnolleni. Etkö sinä ole minulle kiltti? Jospa voisin tietää, miten tuon miehen musertaisin. — Jos hän vaan on jotain väärentänyt, ja se voidaan todistaa, niin paha hänet perii.
— Onko se nyt todistettua, että tyttö puhuu totta?
— Aivan. Minä takaan. — Ehkä Sucher voitaisiin viisaasti saada satimeen. — Jos Treulich tahi parooni saa asian ajettavakseen, niin ne jo antaisivat muistutuksen yksityisestä kunnianhimosta. — Ja entäs! Nyt kun olen vapaa liikkeestä, ei minun tarvitse enää pelätä poliisivirkamiesten suuttumusta.