Gust astui kanslian poikki suomatta Sucherille katsettakaan. Sucher nousi puolestaan huolimattomasti mennäkseen ottamaan komisariukselta koko homman haltuunsa.
Nimi, jonka hän luki nimikortista, oli hänelle tuttu. — — Ja tämän miehen käynti poliisilaitoksessa kiinnitti hänenkin erityisen huomionsa.
* * * * *
Sill'aikaa kävi Milada Emausluostarissa. Se oli suuri valkoiseksi rapattu, kaunistamaton rakennus, joka kuului kunnioitettavien Jeesuksen ristisisarien liitolle. Ja se soveltui hyvin monine ristikko-ikkunoineen ja lujasti suljettuine ruskeine portteineen yksinäisen kadun muuhun ulkoasuun.
Valjuja, epäselviä muistoja johtui Miladan mieleen. — Hän näki hengessään Jankan, joka melkein väkisin veti pienen, vastahakoisen, hajuvesisaippualle tuoksuvan tytön luostariportista sisään. — Hän tunsi harmaahiuksisen naisen kylmän, laihan käden ohimoillaan, jota se kepeästi siveli ja äänen, joka säälien sanoi: lapsi raukka!… Miten tuosta oli vierinyt pitkä aika! Miladasta tuntui käsittämättömältä, miten hän oli voinut tuota kaikkea kokea. — Ja kuitenkin! Tuon lapsuuden ajan ensimäisen luostarikäynnin muisto oli syvässä sielun sopukassa säilyttänyt voimakkaan tuoksun, joka täytti Miladan sadoilla salaperäisillä vivahduksilla hänen kulkiessaan kylmähköä, kapeaa käytävää pitkin, joka johti luostarin kansliahuoneeseen.
— Te tahdotte kai puhutella sisar taloudenhoitajatarta, huomautti nuori nunna, joka oli aukaissut oven ja viivähtäen tarkasti hänen nimikorttiaan.
— Minä tahtoisin puhutella rouva johtajatarta.
Hymyn varjo valui yli toisen naisen vakavien huulien. — Rouva johtajatarta ei saa puhutella, sanoi hän poistuen äänettömästi. Puolikasvaneita tyttöjä, yllään siniset palttinaesiliinat ja hiukset lujissa leteissä, kulki parittain ikkunan ohi katsellen uteliaina Miladaa. — Mutta vanhan nunnan käskevä kädenliike ajoi ne pihan toiselle puolelle, jossa kasvoi taajaan istutettuja kastanjapuita.
— Me olemme saaneet lahjakirjanne, sanoi äkkiä Miladan takana heikko, soinnuton ääni, — me olemme taipuvaisia suostumaan toivottuihin sopimuksiin muutamilla sitovilla edellytyksillä.
Milada kääntyi. Vanhahko, laiha nunna ankarin, haluttomin, valjennein kasvonpiirtein seisoi hänen edessään.