— Ammatti?
Milada epäröi. — En tiedä, sanoi hän vitkastellen.
— Pitää ilmoittaa, mitä ammattia hän on harjoittanut niinä viimeisinä vuosina, jotka hän vielä eli mailmallisena ihmisenä.
— Hän omistaa tyttöpaikan Punatalokujassa n:o 2:ssa, sanoi Milada hätäillen.
Nunna mutisi: — Kaupungin hallituksen laillistuttaman täysihoitolan omistaja. — — Mitä hän haluaa? — Nunna katsoi Miladaan.
— Vetäytyä rauhaan, jatkoi Milada kuivasti.
Nunna mutisi kirjoittaen sanat: … Toivoo katuvaisena ja havaittuaan entisen elämänsä synnilliseksi, sovittaa sen kirkollisilla töillä ja katumuksella viettäen loppu-ikänsä luostarielämän yksinäisyydessä. — Milada nyökäytti päätään. — Syntyi vaiti-olo. — Milada katsahti leudon kesätuulen leyhyttämään uutimeen tuntien varmasti, että heidän molempien silmänsä tapasivat toisensa siinä eräässä sirkkelipyöreässä mustassa ympyrässä, jonka olemassa olon syyn he käsittivät molemmat. Vaan yhden sekunnin tätä kesti. — Sitten nunnan katse kiintyi taas paperiin.
— Mitä katumuksen tekijätär omistaa?
— Neljäkymmentäviisi tuhatta guldenia puhtaassa rahassa ja arvopapereissa ja neljäntuhannen markan kiinteimistön sen ohessa, ollen Wienin lähellä sijaitseva huvila.
— Anoja tarjoo koko kiinteän ja irtaimen omaisuutensa, kaiken, mitä hän nyt hallitsee ja määrää, äidilliselle laitokselle, anoen nöyränä armoa saada ehdottomasti ja tahdottomana alistua liiton sääntöjen alle nauttien sen pyhää suojelusta. — Allekirjoittakaa!