— Neljän, viiden päivän kuluttua.
Gustin silmät loistivat taas kuin aurinko. Hän oli taas herttaisimmalla päällä.
— Kuule, toveri, minä en tahdo olla itsekäs. Ota Olly myös Berliiniin.
Joszi teki kädenliikkeen. — Oletko hassu? Huomenna eroomme ilman kaipausta. Hyvä Jumala, älä nyt huolehdi minusta. Tyttöjä on joka paikassa.
Gust pisti päänsä pesuvatiin. — Jumalan kiitos, sanoi hän pursuttaen, — usko minua, kuukausiin on tämä ensi vapaa, helppo silmänräpäys. — Hän harjasi viiksensä, vaalean, pystysuoran tukkansa ja otti panamahatun päähänsä.
— Nyt menen kotiin. Selitä sinä isä-ukolle kaikki raha-asiat ja sitten me tapaamme toinen toisemme ruokapaikassa. — Terve siis! — Tuletko asemalle?
— Luultavasti. Mutta mene nyt! — Muuten leikkaan naamani rikki. —
Partaa ajaessaan oli Joszi aina vastoin tapaansa hermostunut. — —
Monien virnistelyjen ja käsivarsiretkausten jälkeen valmistuttuaan istui Joszi pöydän ääreen ja rupesi kirjoittamaan, huolimatta, että aamiaisaika oli hyvin lähellä, seuraavaa kirjettä:
Korkeasti kunnioitettu herra Brenner!
Niistä toimenpiteistä, joihin me päätimme viime neuvottelussamme ryhtyä, täytyy meidän nyt sillä välillä tapahtuneiden, erittäin huomioon otettavien olosuhteiden johdosta sangen oleellisesti luopua. — Minä jätän joukon asianhaaroja mainitsematta, jonka tahdon vasta selostaa suullisessa keskustelussa, vaan sivumennen huomauttaen, että Gust on joutunut mitä arveluttavimpaan asemaan ja on siksi päättänyt matkustaa jo tänä iltapäivänä Müncheniin, johon minä lähden hänen jälkeensä neljän tahi viiden päivän kuluttua. Seuraavan tosiasian saatan ilmoittaa: On lähtenyt sanomatta hyvästi, mutta lujalla ja vakaalla aikomuksella ja päätöksellä. — Syyskuun lopussa on tarkoitus asettua asumaan Berliiniin ja ihan elämään perhe-elämää. V. pysyy aina vaan ohjelman ensi numerona.