Ja kun satoi lunta, niin Milada juoksi ylängölle, ottaen käteensä suuria hiutaleita.
Hänen katseensa, joka oli vaan tottunut Punatalokujan ahtaaseen solaan, ihan ahmi sinisen taivaanrannan laajuuden aurinkoisina päivinä, jolloin se oli niin kirkas, että Miladan huikaistuna täytyi poiketa metsän varjoon.
Nähdä vuorihuippu vuorihuipun perästä, nauttia vuoristoseudun ihmeellisistä muodostuksista, — antaa katseensa liukua pappilan metsän synkkien puitten runkojen välitse alas kylään, missä savupatsaita kohosi ilmaan, kunnes saattoi vilahduksella nauttia koko Päiväkummun ihanuudesta, ja tuttavallisesti tirkistää ikkunaan, jonka takana kaksi vanhaa pientä eukkoa hääräsi, tämä kaikki tuotti jokapäivä uudistuvaa, suloista, ehtymätöntä nautintoa Miladalle.
Mutta kaikkien näiden miellyttävien vaikutelmien halki, joita paraneva sielu itselleen kahmasi, tunkeutuivat menneisyyden kuvat, — kykkivät elettyjen päivien haahmut muistutellen… Nämät ilmiöt tulivat niin elävinä Miladan silmiin, että hänen täytyi seisahtua kulkiessaan, ja mutista: En unohda, en unohda mitään. — Fanchon — Horner — Lolo — Horner! Tämä on kauheaa!
Milada oli käynyt Hornerin luona. — Hän oli ollut lähellä häntä, kuullut hänen hullun itsekylläisen naurunsa nähden kauhistuksella, hirvittävällä kauhistuksella hullun paksut, likaiset sormet, jotka vierittivät kirjavia kuulia.
— Tänään näette hänet joltisen tyynenä, sanoi hoitaja, mutta hän voi olla hurja, itsepäinen, hillitön.
Sairas puhui mieletöntä, rivoa, sekavaa pötyä. Hän sanoi kuulien olevan oppilaita. Niitä hän opetti, haukkui, kirosi. Ja hänen entinen, tuttu deklamoiva puhetapansa kuului aavemaisen ontolta.
Hän ei kiinnittänyt mitään huomiota vieraaseensa. Sinne tänne, ovelana ja salakähmäisenä sylki hän Miladan päälle. — Ja kun hoitaja koetti sitä estää, nauroi hän.
Kymmenen minuutin kuluttua mieli kauhuissa Milada läksi sairaalasta.
Tällainen loppu oli kaamea.
Mitä taas Loloon tuli, oli kaikki tiedusteleminen hänen suhteensa menestyksetön. Ainoa, minkä Milada sai tietää, oli se, että Lolo oli viety Pragun.