Bacherin silmät välähtivät.
— Tuolla alhaalla istuu vieras neiti, joka on rikas. Niin on minulle kerrottu, sen jälkeen minä… Bacher katkasi puheensa. — Peskää itsenne, Julia, suorikaa tukkanne, tuossa ovat puhtaat vaatteet. Sinisessä salissa minä odotan teitä. Joutukaa, talo on täynnään vieraita.
Bacher poistui. Pää raskaana tuijotti Jultsch hänen peräänsä.
Bacherin sanat olivat surisseet hänen korvissaan kuin suuret pörräävät kärpäset. Hän koetti vapautua niitten vaikutuksesta, hän kurotti kätensä, hän painoi päänsä seinää vastaan. Mutta ei auttanut, ne surisivat vielä tuossa, ne lähestyivät joka taholta, pakkautuivat puremaan… Hänen piti nousta vuoteeltaan, siivoa se, kaunistaa itsensä, pukeutua, mennä alas ja siellä… Sinisessä salissa odotti vanha herra… Se oli hirveätä se, johon hänen piti siellä suostua… Oven takana seisoi Irma, ja jos Jultsch pani herran vaatimuksia vastaan, niin hänen kävi kuin silloin, jolloin he pieksivät häntä, Irma ja Winkler…
Oi, hyvä Jumala, hyvä Jumala, parempi olisi olla kuollut, virua hukkuneena jääkylmässä myllyjoessa, ja joutua myllyn rattaisiin!…
Jultsch nousi seisomaan, pesi kasvonsa ja kätensä, jääden istumaan poskimaalivehkeet kädessä ja kasvot avuttoman onnettomina peilin eteen.
— Hyvä Jumala! Hyvä Jumala! — Rakas taivaallinen isä! — Nyt alkoi taas tuo loppumattomalta tuntuva yö, levottomuus, melu, kirkunta, nauru, rouvan kurinpito. Rouva huusi ja tuuppasi, vaati tekemään yhtä ja toista, opetti sanomaan asioita, joita hänen piti sanoa herroille, vaikka olivat sulaa valhetta… Aina aamukoittoon asti tapahtui jotain kiusallista, josta hän turmeltumattomine maalaisluonteineen yritti kaikin tarmoin vapautua.
— Hän käsitti kyllä, miksi hänet tahdottiin täällä kehittää.
— Hänen piti oppia miellyttämään tuollaista miesraatoa, joka odotti tuossa saadakseen… Hän ei jaksanut ajatella enempää. Inho kuristi hänen kurkkuaan.
— Hän oli ollut talossa ainoastaan kahdeksan päivää, ja ne päivät olivat tuntuneet pitkiltä kuin vuodet… Jos hän tekisi suoraa vastarintaa kuin alussa, niin toiset hyökkäisivät hänen kimppuunsa, lyöden kuin silloin, jolloin hän yritti paeta.