Ja nyt rouva piti Julialle luennon ammattiin kuuluvista työskentelymuodoista, joita ei voi sanoin kirjoittaa, mutta jotka olivat vieraitten ja muitten neitien päähauskuutus. Julialle ne tuottivat loppumattomia tuskia.
Huoaten laski Julia kupin kädestään.
Keskusteltuaan Miladan kanssa, oli hänen sisäinen olemuksensa paljon muuttunut.
Saatuaan varman kannan tulevaisuuteensa nähden, oli maalaistytössä herännyt itsetiedoton viekkaus ja rahanhalu. — Neiti oli luvannut varmasti viedä hänet täältä pois; mutta koska hänen oli pakko elää vielä Punatalossa, eikö olisi viisainta käyttää tilaisuutta hyväkseen kahmaistakseen rahaa? Kirjoittihan rouva kaikki muistiin ja täytyihän tuon lopulta tehdä jonkinlainen lopputili, — sen sanoivat kaikki neidit.
Winklerillä oli muistikirja, johon hän kirjoitti kaikki saatavansa muistiin.
Hänellä oli noin neljätuhatta saatavina — ehkä enemmän.
Kultakasan saaminen huumasi maalaistytön mielen.
Hänen suurin harrastuksensa oli saada joku rikas herra luokseen, joka tulisi säännöllisesti kuin Irman tahi Lislin luo.
Julia ei nukkunut enää iltamyöhään. Joka iltapäivä hän istui maalattuna ja tuoksuen hajuvesille salissa tarkastaen jännitetyin katsein ovea ja huoaten kaikkien iloksi kovin syvästi, kun hänelle ei saapunut ostajaa. Hän seurasi toisten toimintaa hiljaisella kiintymyksellä; hänen raikkaat, verevät kasvonsa synkistyivät vähitellen, — hänen kirkkaat silmänsä samenivat, alahuuli rupesi riippumaan, kädellään hän jäljitteli vaistomaisesti, itsensä unohtaen, sen liikkeen, millä rouva pisti taskuunsa sen rahan, jonka työstä palaavat neidit helähtäen heittivät hänen helmaansa. —
Nyt kilahti alhaalta kellon ääni. Mizzi juoksi ulos ja ilmoitti sieltä:
Julia halutaan…