— Kuka tuo on?
— Taloudenhoitajatar! Hyvin tavallinen ilmiö, vastasi vanhempi herra.
Se vieras rupesi taas kovasti ärisemään, joka oli tähän asti juopotellut Johannen kanssa…
— Mene hiiteen, minä tahdon Lislin… Kuulkaa rouva, minä tahdon pi — pi — pikku Lislin… Vieras takoi pöytää nyrkillään.
— Pikku, pikku likan, — pikku, pikku likan, — kovin pienen, pienen, pienen — kovin pienen likan!
lauloi Rudi kauniilla äänellään.
— Saanko tahi en? —
Juopunut rupesi uhkailemaan Spizzaria, joka palasi Jultschin seurassa… Jos minä tahdon, niin minun pitää saada, muuten liikkeenne suljetaan — niin säätää laki.
— Viekää tuo pois, sihahti Spizzari.
— Niin, niin! Katsokaa minua, minä olen arvossa pidetty mies, hyvät herrat… olen valtion virkamies… Ja kun minä tahdon Lislin… niin…