Spizzari käski järkevän Winklerin järjestää asian.
— Mutta rakas setä, tule mukaan… Sinä saat, mitä sinä tahdot…
Sinähän olet oikea kulta-setä — älä nyt riitele tyttöjesi kanssa.
Winkler syleili juopunutta kuljettaen häntä ovelle päin.
— Vanha roivari, sanoi Spizzari Miladalle, joka lähti miehen perään — perimään talon saatavia, — minä lyön vetoa, ett'ei tuolla ole kaiken lisäksi rahaa maksaa laskuansa.
Hän vilahti siihen pöytään, jonka ääressä kreoolittaret ahnaasti koettivat vietellä äskeisiä herroja, näyttäen heille tatueerattuja [piirrettyjä värikkään kuviollisia] sääriään.
Spizzari kuljetti Jultschia pöytien ohi.
— Oi terve Julia, — terve, Julia… Kutsummeko hänet tähän pöytään?
— Ei! En minä enää viitsi maksaa.
— Eikös mitä! Pullo Rüdesheimeria, Mizzi likkaseni!
— Eläköön neiti Julia! — Eläköön Punatalon neitsyt! —