Kaikki, minkä Milada näinä äärimmäisimmän kiihtymisen päivinä oli saanut tietää Joachim Kesslerin kautta Gustin kaupungissa oleskelusta, rajoittui seuraaviin seikkoihin:
Gust oli saapunut kiertoteitse Berliinistä kaupunkiin kolme päivää Miladan saapumisen jälkeen Punataloon. Gust oli ottanut vaan vähän matkatavaroita mukaansa. Hän ei asunut isänsä talossa, vaan loitolla kaupungin keskustasta sijaitsevassa etukaupungin hotellissa nähtävästi pikaisen poislähdön aikomuksella, sillä hän maksoi joka päivä laskunsa…
Päivisin hän ei poistunut hotellista. Myöhään iltapäivällä kävi hän säännöllisesti Punatalossa, jossa hän oloskeli yöhön saakka, ja palasi sieltä kortteeriinsa… Joszista ei Milada saanut mitään tietoja. Hän oli jättänyt vanhan kortteerinsa ja oli ilmoittanut asuvansa Berliinissä.
Otaksuttavasti Joszi tunsi Gustin kostontuumat, — mutta voimatta tätä pidättää, antoi hän asioitten mennä menoaan niinkuin Miladakin. Milada hylkäsi aikomuksensa kääntyä kyselyillä Joszin puoleen.
Koska Gust hyökkäsi yksinomaan Miladan kimppuun, tahtoi Milada myös yksin taistella häntä vastaan. Ja että jotain sellaista tulisi tapahtumaan, sen Milada aavisti. Gust oli tänne saapunut kostaakseen ja muka paljastaakseen Miladan petoksen. —
— Hyvä. Mutta miksi hän heitti tuon yksinkertaisen tytön, Jultschin, tähän kiihkonsa pyörteeseen? — Miksi hän kiusasi tuota raiskaa? — Eikö hän osannut kostaa vähemmän mutkikkaalla ja nopeammalla tavalla?
— Miten hän luuli sillä kostavansa, että osotti pitävänsä ensin tielle sattuvasta maalaistylleröstä samalla lailla kuin Miladasta?…
— Voi, kurjinta turhamaisuutta, josta tuo teko oli johtunut!…
— Voidakseen muka masentaa Miladan, täytyi kolmannen olennon haavoittua kuolettavasti; sitten tuo turhamaisuus oli tyydytetty poistuen tyydytettynä. —
— Gustille jäi se ihana miehuullinen tietoisuus, että kenkään ei ollut saanut häntä rankaisematta loukata. Amen. — Sen piti toteutua. — Piti vaan olla sitkeä.