— Miksi hän niin tarrasi kiinni tähän paikkaan, — kysyi rouva, — hänhän on ollut täällä jo kyllin kauan. — Vai oliko hänen tytön takia vaikea erota täältä? —
— Ei ollenkaan tytön tähden, — mutta hän oli niin kauan tottunut tämän paikkakunnan elämään, tunsi kaikki. Ja totta tosiaan! — Ei häntä mikään vaivaa. — Hänhän on ollut terve koko elämänsä ijän. — Katariina pani kätensä puuskaan rallattaen.
— Ehkä, sanoi Goldscheider välinpitämättömästi, — ikuiseksi ei hän kuitenkaan voi tänne jäädä. Liikkeemme kaipaa vaihtelua. Se on pääasia. Sen sinä kai tiedät. —
— Mutta miksi juuri minun täytyy muuttaa, — mutisi Katariina tuntien tappionsa syvyyden.
— Minusta on yhdentekevää, — vieraat kaipaavat vaihtelua täällä kuin muualla. Toisessa paikassa miellytät taas. — Uudessa paikassa ansaitsee teikäläinen parhain rahaa. — Nämät sanat sanottuaan poistui Goldscheider huoneesta.
Muutamia päiviä sen jälkeen tuli tohtori Lamberg taloon tutkiakseen tarkasti Katariinaa. Katariina seisoi huoneessaan sojottaen sääriään suu naurussa. Tohtori oli myös hyvällä päällä, löi häntä selkään sanoen Katariinan elävän jälkeen hänen ja kahden kissan… Katariina suuteli tohtorin molempia käsiä luullen uhkaavan vaaran olevan ohi… Siitä huolimatta selitti tohtori Goldscheiderille, että Katariinalla oli jotenkin ankara, vanha munuaistauti siihen kuuluvine sydänvikoineen, neuvoen puolestaan rouvaa hommaamaan tuo paha — pian talosta. — Sehän syö ja juo, jota Jumala ja minä lääkärinä estäisin, ja siten teillä on aina odotettavissa ryöppyä… Pois vahingoittamasta…
Goldscheiderilla oli parempi otus ajossa. Hänelle tämä neuvo oli kovin tervetullut, sillä luonnollisesti Katariinan viehätysvoima oli aikojen kuluessa vähentynyt…
Talon tavan mukaan ilmoitti hän poismynsträtyille neideille, että heidän oli pantava matkalaukkunsa kuntoon ja illalla lähdettävä matkalle… Fritzerl lähetettiin Pilseniin, kaksi muuta neitiä joutui Troppauhun. Katariinan oli mentävä Braunauhin.
Hänelle julisti Goldscheider suurella huolenpidolla hankkineen sopivan paikan. Siellä on ameriikkalainen kapakka ainoastaan sivilihenkilöitä varten, joilta saa kyllin juomarahoja…
Siihen nyökäytti matkakaappuun ja pitkävartisiin saappaisiin puettu mies, joka istui konttorissa odottamassa Katariinaa. Katse maahan luotuna kuunteli Katariina. Hänen kasvonsa olivat turvoksissa ja punasen poskimaalin alta näkyi keltainen turmeltunut kasvojen pinta. Ennen niin solakanpyöreä oli muuttunut valkoisen rasvaiseksi.