— Hyvä neiti, tämä on kaupungin siistein ja varmaan säädyllisin porttola, väitti Milada.
Dubbe töllisti tyttöön hetkisen. Sitten hän purskahti hillitsemättömän hermostuneeseen nauruun.
— Todella! — Sinä olet mainio! — Todella ihmeellisin olento, minkä minä olen nähnyt! — Sinulla on tosi vakaumus. — Sinulla ja ehkä noilla muilla. — Te kuulutte tänne! — Mutta minä olen toista maata. — Minä olen opettajatar, minulla on palkintokirja englannin kielen taidosta. — Tuossa ovat todistukseni. — Olen opettanut hyvissä, ylhäisissä perheissä! — Montholon — Lucie. — Oh, mutta minä en voi mainita noita rakkaita nimiä tässä talossa! Minun entiset hyvät emäntäni, minun herttaiset oppilaani! Kaikki on mennyttä!
Hän istui peilikaappinsa ääreen purskahtaen raivoisaan itkuun.
— Kuulkaa, hyvä neiti Martha, — Milada harjasi ja pyyhki nojatuoleja. — Sadalla guldenilla ja huutamisella ette vaikuta ollenkaan rouva Goldscheideriin. Se keino ei siis auta. Mutta jos te aiotte päästä vapaaksi, niin säästäkää rahojanne. — Teidän luoksenne tulevat hienoimmat herrat. — Ne maksavat hyvin. — Kootkaa niiltä nuo neljäsataa. — Ja vaikka teillä olisi vaan kolmesataa guldenia, sekä pyydätte kauniisti, niin kyllä Goldscheider laskee teidät vapaaksi, vaikka olettekin kauniimpia. —
Samassa Dubbe kääntyi. Hän oli peilissä nähnyt erään naaman, joka näytti kuuntelevan. Rouva Goldscheider oli huomaamatta astunut sisään ja nojautuen ovenpieleen hän katseli ympärilleen hienosti ja terävästi hymyillen.
Mitään aavistamatta jatkoi Milada selitystään. — Älkää häntä ärsyttäkö. Hänen kanssaan sopii parhain, jos pysyy tyynenä, sen sanon teille. —
… Tuossa se on! — kihahti Dubbe raivosta kuohuen rouvan tulon johdosta, — jatka vaan, tuossa on rahaa, — hän potkasi jalallaan seteliä. — Meikäläisellä on Jumalan kiitos toki tuttavia. Minä autan itseäni omalla tavallani. — Hän pani uhmaten kätensä puuskaan katsahtaen sivu Goldscheiderin.
Milada aukasi peloissaan äänetönnä suunsa.
Rouva viittasi hänelle. — Mene alas, Moosmann antaa sinulle vihreän silkkipuvun. — Samalla rouva kumartui lattiaan ottaen ylös rahan. — Tämä kuuluu sinulle, Milada, minä säilytän sen luonani sinua varten. — Ja sinä, — sanoi hän Dubbelle, — rakkaani, laita itsesi kuntoon! — Kahden tunnin kuluttua saat lähteä talosta. — Minä vaadin kaikilta säädyllistä käytöstä kodissani. On surullista, että sinä sivistyneenä ja oppineena ihmisenä et osaa paremmin käyttäytyä. — Sinä tiedät, että minä olen pitänyt huolta lapsestasi, — — ja että olen maksanut suurimmat velkasi. — — Olen myös tehnyt sinut terveeksi, — senkö johdosta sinä panet toimeen mellakan. Ei, ei, lapsi rukka! — Pese itsesi, järjestä tukkasi! Hyvästä sydämestä annan sinulle vihreän silkkipuvun lahjana matkaasi varten. — Tee itsesi mahdollisimman viehättäväksi. Kahden tunnin kuluessa on ostajasi täällä.