SIGRID.
En ole minäkään voinut oikein kotiani suojella! Ja sinullekin olen ollut.—
OSKAR.
Ei se mitään.—Sinä olet kuitenkin antanut joka rovon kotiin vaikka itsekin olet usein ollut vaatteidenkin tarpeessa—ja nytkin jaksat palvella Annette-tädin kosteessa ruokalassa.—
SIGRID.
Älä puhu siitä.—En ole ollut mikään täydellinen sisar enkä tytär.
OSKAR.
Jo sekin on uhraus, että valvot ruokalassa yöt, jotta täti saisi pennin teen myymisellä.
SIGRID.
Ah!—