OSKAR.
Mitä?
SIGRID.
Olen ollut sinulle sydämetön.—Anna minulle anteeksi.
OSKAR.
En ole minäkään elänyt kuin minun olisi pitänyt,—vaan köyhyys tekee ihmisen mahdottomaksi—ja ärtyisänä kiroo silloin kohtaloa.—Minun olisi pitänyt kai vaieten kantaa kuormaani säästääkseni teitä.—
SIGRID.
Sitä ei kukaan olisi jaksanut.—
OSKAR.
Nyt on katumukseni liian myöhäinen.—