SIGRID.
En jaksa enää valittaakaan.—
OSKAR.
Sinä olet voinut kohtaloa vastustaa.—Olet vahva luonteinen, olet lahjakas.—Mutta ajattele niitä, jotka ovat heikkoja, joiden elämän polkua lisäksi ei yksikään valon—eikä ilon säde ole koskaan valaissut, jotta ne siitä olisivat voineet elon voimaa ammentaa.—
SIGRID.
Älä puhu noin surullisia ajatuksia.—
OSKAR.
Rukoile Jumalaa niitten puolesta, joita sanotaan langenneiksi naisiksi ja joita mailma sortaa, vaikka se heitä himonsa uhrina käyttää.— Rukoile minunkin puolestani, joka tässä kohtalon mujertamana kuolen,— (yskii).—Maarian sairaalassa sanoi hoitajatar,—jos pääsisitte Nummelan parantolaan, tulisitte terveemmäksi.—Minä en voi enää koskaan tulla terveemmäksi.
SIGRID (silittää hänen päätään).
Oskar!