ANNETTE.
Enkö sitä ennustanut sinun ottaessasi Laitisen mieheksesi!? Ensin menee kaksi köyhää ja kokematonta yhteen——ja sitten syntyy lapsia kuin hiiriä.—Minun täytyy olla suora.—Luuletko, että kukaan tässä seisoisi vapailla käsillä ja melkoisilla varoilla, jos olisi synnyttänyt enemmän lapsia kuin mitä markkoja on kukkarossa.—
LAITISKA.
Kun Jumala niitä antaa.—
ANNETTE.
Jumalako?—Työmiesten tyhmyys ne mailmaan saattaa.—Millä nyt lapsianne elätätte?—Pitääkö minun ehkä vetää niitä perässäni—kuin kivikuormaa.—
LAITISKA.
Eihän lapsen synnyttäminen ole syntiä.—
ANNETTE.
Syntiä on että jää muille kuormaksi.—Sinä moitit minua siitä, että olen kevytmielinen. Minä en ruvennut ajurin vaimoksi nälkään kuollakseni. Minä synnytin lapseni sellaisissa oloissa, joissa se hyvin menestyy.—Älä pahastu, Mari, mutta mailma on kerran niin järjestetty, ett'ei hyvyydellä ja siveydellä pitkälle päästä.—