LAITISKA.
Kaikkien luonto ei anna myöten.—
ANNETTE.
Kaikkien! Nostakoot ihmiset minulle olkapäitään—on heidänkin niskoillaan sellaista, joille voi olkapäitään nostaa—pankkipetosta— valtiollista kavaltamista.—Heillä on ollut vähempi pakko kuin minulla —heillä on sentään ollut ruokaa, juomaa, ja hyviä vaatteita.— Minulla on ollut juoppo isä—olutkuski—itse olen yhteiskunnan uhri. Olisin minäkin elänyt kunnon ihmisenä, jos olisin voinut.—
LAITISKA.
Olisit elänyt kunnollisena neitsyeenä.—
ANNETTE.
Olisiko minun pitänyt elää ilman rakkautta siksi että olin halvasta ja köyhästä kodista?—Olisiko minun täytynyt kuihtua työmiehen vaimona? —Minä olen järjestänyt asiani parhaimman taitoni mukaan. Viktor ei ole minua nainut, mutta lapselleni hänen täytyy maksaa eläke—ja jos olen kärsivällinen, voi minusta tulla kaptenska.—Kun Viktor on kerran sotkeutunut minuun niin pelastakoon nahkansa miten voi, saatan ainakin estää häntä menemästä toisen kanssa naimisiin. Pitää käyttää edukseen kaikkia keinoja.—Niin—te olette rahapulassa.—On minulla viisi kolmatta markkaa.—Ei se pitkälle riitä—vaan en voi antaa enempää. —Viktor on luvannut ostaa oman laivan ja sitten menemme naimisiin, ja ehkä sitten minulla on antaa enemmänkin—mutt'ei nyt.—
LAITISKA.
Kiitoksia vaan tuhannesti. Tulee hyyrykin maksetuksi.—