Voi Herra, jos minun vielä sekin päivä nähdä täytyy, että tyttäreni lapsi käsivarrella luokseni saapuu, eikä sillä lapsella ole sijaa ihmisten joukossa, silloin kuolisin suruun.
HELENA.
Kyllä siihen tottuu. Ei ihminen surusta kuole.
SIIVOSKA.
Voi sitä Lyyliä, joka saattaa minut tällaiseen tuskaan! Minä menen katsomaan Hellmannille. Sieltä näen, jos hän menee ohitse. Hoida sinä tulta ja pane isälle puuroa vatiin, kun hän tulee kotiin. (Pois.)
4 koht.
TOLOSKA. HELENA.
TOLOSKA.
Hyvää päivää. Onko täällä kukaan kotona?