Äiti oli tulisenverinen kuin minäkin. Minä jaksoin toki kauemmin sitä vastustaa, sillä minä olin vanhempi langetessani—
SIIVOSKA.
Olisi sinun sentään pitänyt ajatella, kun tunsit äitisi teot—
HELENA.
Kyllä minä ne tunsin. Te ette Siivoska tiedä, missä haahmussa viettelijä tulee.—Kyllä synti kauneuden leiman saa, kun se omia himojamme hivelee.—Eikä tehtyä voi enää tekemättömäksi tehdä.
SIIVOSKA.
Pitäisi sinunkin onnettomuutesi Lyyliä varoittaa.
HELENA.
Pitäisi, vaan hän ei sitä ymmärrä. Hän luulee oman syntinsä oikeaksi.
Niin se jokaisen on.