Ja sinunkin, Helena paran, piti samalla lailla käydä. Älä nyt itke. Ei se nyt enää itkusta parane. Mutta sääli on sinua. Sinä olet sentään kiltti ja hyvä tyttö. Et sinä onnettomuuttasi olisi ansainnut—mutta synti oli sinullekin mieluinen.—Jos en minä tätä olisi omilla silmilläni nähnyt, en minä olisi muiden puhetta uskonut.
HELENA.
(Hymyilee raskaasti.) Synti, synti! Ken meistä sitä synniksi luulee, kun se näyttää niin helpolta?
SIIVOSKA.
Se on siis kuin noiduttua! Ei pidä monenkaan tytön siitä synnistä vapaa olla. Ja mikä sinutkin siihen saattoi?
HELENA.
Ajattelemattomuus ja—vereni.
SIIVOSKA.
Olethan sinäkin synnissä siinnyt.