LINDBERGSKA.
Bäcklundska nauraa vaan. Kas sitä klipparia, niinhän se katsoo ukkoonsa, kun ensimäisenä friijauspäivänä. Mitä sillä ukolla on rensselissä?
BÄCKLUND.
Ahveniahan minä—
LINDBERGSKA.
Oikein omalla rahalla?—
BÄCKLUND.
Mistä sitä omalla rahalla? Ruununrahalla sitä sotamies ostaa!
LINDBERGSKA.
Kuinkas muuten, kuinkas muuten. Ja pikku Martta tulee ovesta ja katsoo pappaansa.—Tuossa se seisoo!