Manda istuu.—Anna tuoli, Helena—
MANDA.
Tuota—minä olen nyt ilman asuntoa kun talonisäntä on sanonut minut ylös—sen ikkunan särkemisen tähden.—Eihän se nyt kaiken maailman rikos ollut, ja siivosti minä olen elänyt—en yhdellekään ihmiselle pahaa tehnyt—en heidän asioihinsa sekaantunut—ei heidän tiellänsä ollut.—Ja nyt ne ajavat minun ulos kuin koiran kadulle—niin etten saisi kattoa pääni päälle.
SIIVONEN.
Omahan syy on sinun, Manda. Kuka käskee elää niinkuin sinä!
MANDA.
Elää, elää! Jos ei minulla laillista miestä ole—niin elänkö siksi sen pahemmin kuin muut—
SIIVONEN.
Varo sanojasi. Oletko juovuksissa?