Teloitettujen haudalla ei ole kunnollista muistomerkkiäkään. Se on kai hankittava. Sen vaatii vanha hyvä tapa.
VIII.
Työväentalo kohoaa kuin jättiläislinna Töölönlahden rannalla Suomen pääkaupungissa.
Sen lipputangossa liehuu punainen lippu. Sen kuparinen torni välkkyy syksyauringon valossa.
Ympäri Suomea käy vaalitaistelu valtiopäiville v. 1917 syksyllä.
Historian kaikki aallot lyövät tätä työväentalon muuria vastaan hyrskyten vaahtopäisnä.
Suomen itsenäisyys on ratkaistava.
Lallin piispanmurha Köyliön jäällä sukeltaa pakanallisena voimana esiin humpuukia kauan harjoittanutta valtion kirkkoa vastaan. Nuijasodan vihat ja kirot kimmoavat kartanonherroja kohti elintarvepulan yhteydessä. Anjalan liiton miesten haahmut kummittelevat kiihoittaen kansaa rikkomaan väliaikaisen Venäjän hallituksen asettamia sinettejä eduskunnan istuntohuoneen ovista. Saarijärven Paavo toivoo jo satoa kylvöstään, maatyöläinen odottaa helpotusta työnsä aivoja tylsistyttävästä raskaudesta.
Kaikki – kaikki – yksin kymmenvuotiset järjestönuoretkin haluavat elämänmuutosta.
Kahvilassa juovat naisedustajat kahvia. He puhuvat lepertelevällä äänellä pikkuasioita, sokurista j.n.e. He ovat istuneet kaikilla valtiopäivillä, he luulevat olevansa ylen viisaita.