Vaan tuo ääni oli totta,
Siis sen voima valtaava:
Totuutta ei tuli polta,
Mikään sitä ei masenna;
Se on hapatuksen lainen,
Tai kuin siemen sinapin:
Kasvaa lailla lumivyöryn,
Kulkee — kunne pitääkin.
Niin tuo vuosisadan vanha
Äänikin on kasvanut,
Monta unen horroksista
Sotaan, taistoon tempaissut…
Jättiläinen riehuu, raivoo
Hurjemmin kuin milloinkaan,
Tietäin aikaa itsellänsä
Olevan nyt hiukan vaan.
Kasva, kaiu, armas ääni!
Horroksista herätä!
Innon lemmen puhdas liekki
Saastaisiinkin sytytä!
Kaikki kansat jättiläistä
Vastaan sotimaan jo vie!
Murra, murra miehukkaasti
Auki varma voiton tie!
* * *
Vuossadan kello lyö,
Vaan viel' on synkkä yö,
Ja rosvo murhaa vaan.
Aseihin! Sotimaan!
Voi, tulvaan hukkuu maa!
Jo arkkiin joutukaa!
Ajainen, ijäinen
On vaara hirmuinen.
II. MUKAILUJA.
Maailman korvessa.
(A. Vilón'in mukaan.)
Raittiuden ystävät,
Suomen veljet, sisaret,
Kaikki pois nyt kiiruimmin
Orjuudesta Egyptin!