Sotaan, sotaan sitä vastaan
Sanan miekoin terävin!
Muuhun miekkahan ken ryhtyy,
Hukkuu miekkaan itsekin.
Sotaan yöhön lampuin, torvin
Kuten ennen Gideon!
Vihamies lyö joukkons itse,
Mutta meidän — voitto on.
Totuus voittaa.
(27/12 1885.)
Voi, rosvo julma lyö!
Valaiskaa synkkä yö!
Aseihin! Sotimaan!
Murhaaja voittamaan!
Voi, tulvaan hukkuu maa!
Jo arkkiin joutukaa!
Ajainen, ijäinen
On vaara hirmuinen.
* * *
Vuosisadan valheen henki
Kietonut on ihmisen
Julmin juonin juopumuksen
Kovaan orjakahleesen.
Kyllä osaa kuvaella
Henki herja herkkuaan
Kaiken onnen lähteheksi,
Vaikk' on — surman neste vaan.
"Se on merkki sivistyksen,"
Luonnon laps kun tuot' ei juo.
— Luonnottomuus: luonnollinen
Sivistyksen merkki tuo! —
"Vapaan kristityn ei sovi
Jättää tuota." — Himoa
Tyydyttäissään ihmishenki
Siis on tosi vapaana!
"Se on" … niin no, "kaikki, kaikki
Hyvyys vuotaa siitä vaan."
Näin on neuvottu ja saatu
Turman liemi tulvimaan,
Hukutettu ruumiit, sielut,
Onni mainen, taivainen:
Herkkuillut on häijy henki,
Saanut saaliin yltäisen.
Vuosisata sitte kaikui
Ääni yksi pieni vaan,
Jättiläisen juopumuksen
Kehoittaen kaatamaan.
Kyllä tuntui tuota vastaan
Ääni heikko houreelta:
Voisko täyttää valtamertä
Hieno hiekkamurena?