Pois temppelit nuo katalat!
Pois peto satasarvi!
Pois kaikki epäjumalat!
Pois niiden pappiparvi!
Pois rikos, raakuus, riettaus!
Pois valhe, vääryys, viekkaus!
Sotahan niitä vastaan!
III.
"Sotaan, sotaan Suomen miehet
Naiset, nuoret neidotkin!"
Sellainen nyt sotahuuto
Koituu kansan korvihin.
Mikä syy on moiseen huutoon?
Rauhahan nyt maassa on!
Miksi suotta säikytetään
Makaavainen murheeton?
"Älkää maatko, maamme miehet,
Nouskaa, kuulkaa, katsokaa,
Onko uni onnen tuonut,
Rauhaanko nyt riutuu maa?
Maaten milloinkaan ei voittaa
Vihollista, vaaraa voi.
Ylös! Käteen kalpa, lyhty!"
Näin nyt sotahuuto soi.
Maatessa — ah! — maahan hiipi
Vihollinen viekkahin,
Uneen uuvutti ja sitte
Kietoi kaikki kahlehin,
Lumos vielä loitsuillansa,
Jotta kukin kahleissaan,
Ihastuisi orjuuteensa,
Mieltyisi vain makaamaan.
Näin jäi valtaan vihamiehen
Koko kallis isänmaa.
Kansa nukkuu … kansaa, maata
Rosvot raastaa, tuhoaa.
Näinkö vihamies saa Suomen
Vastuksetta valloittaa,
Orjaks ottaa, ryöstää, tappaa?
Eikö ole auttajaa?
On! Jo kaikuu kansalaisten
Sotahuuto saloihin:
"Sotaan, sotaan, Suomen miehet!
Naiset, nuoret neidotkin!
Maaten milloinkaan ei voittaa
Vihollista, vaaraa voi!
Ylös! Käteen kalpa, lyhty!"
Näin nyt sotahuuto soi.
Mitä vastaa vangit huutoon?
"Rauhahan nyt maassa on!"
Vankikopin kolkko rauha
Heistä on niin verraton.
Sotaan kehoitus on heistä
Rauhan häiriöksi vaan;
Noin se viekas vihollinen
Lumos heidät loitsullaan.
Orjat uskoo orjuutensa
Varsin vapaudeksi.
Kahleitaan he katsoo kalliiks
Vapauden pantiksi.
Vihollisen, vainoojansa,
Sortajansa, surmaajan
Uskovat he ystävänsä
Innokkaimman olevan.
Elon antajaks he aivan
Luulee myrkyn murhaavan,
Pahan hyväks, yönkin päiväks
Elämäksi kuolemaan.
Kaikki, kaikki nurinpuolin
Loitsi häijy lumous;
Vihamies sen viekkain teki,
Juuri julma juoppous.