Sadat viljasalvotkin maasta
Sen kitaan tyhjennetään;
Nälkäänsä se kuitenkin kiljuu,
Ei tyytyen siihenkään.
Voi! Hirviön sen satapäisen
Ken tohtisi tappaa? Ken?
Pään yhden jos lyö, niin kasvaa
Sen paikkahan kymmenen.
Pyhä Yrjänä miekkoinensa
Nyi taistohon tarvitaan
Tuon hirmuisen hengen suusta
Koko mailmaa tempaamaan.
II.
Petoa satasarvista
Nyt kansa kumartaapi.
Sen palvelukseen pakana
Kristityn neuvon saapi.
Se pääjumal' itke'in
Ja antikristus kavalin
Jumalan paikan ryöstää.
Se "elävä" on jumala,
Paljonhan syö ja juo se, (Bab. Bel 4 värsy)
Sanotaan juovan eloa,
Vaan kuolon kurjan tuo se.
Ken sitä oikein kumartaa,
Sen sielu, ruumis surman saa,
Se kuolee ijäisesti.
Sen palvelukseen laitetaan
Tuhansin temppeleitä.
Yöt, päivät niissä uhrataan.
Ja vertä, kyyneleitä
Sen kunniaksi virtanaan
Myös vuodatetaan ainiaan
Kylissä kaupungeissa.
Ja kukin perhe pienoisen
Myös "templin" ostaa oman,
Kuin tulta kirkkaan, kaunoisen,
Suloisen, sievän, soman…
Mi päilyy siellä? Myrkky vaan;
Se saattaa kolkkoon kuolemaan
Sielunkin ruumiin kanssa.
Näin kaiken kansan pettävät
Tuon myrkyn valmistajat;
Kansansa kuoloon jättävät
Nuo "templin" rakentajat:
Heill' itse jalo voitto vaan
On tuosta, kuten aikoinaan
Dianan temppelistä. [Ap. Tek. 19: 24, 25]
He melun suuren nostavat
Kuin Efesossa ennen
Dianan templin laittajat
Miehissä vastaan mennen,
Jos kuka näyttää yrittää,
Ett' ompi heidän työnsä tää
Vain kansan kurjuudeksi.