Päämiehemme, ah, Jesus, auta
Ja tahto, tarmo meille suo!
Viinalle kaiva unheen hauta,
Jot' ilkkuin nyt se meille luo!
Verelläs synnin tahra, saasta
Ja viat meistä viruta
Ja vihdoin tästä kotimaasta
Ijäiseen kotiin kuljeta!
Sotahuuto.
(4/7 1890.)
I.
Kadotuksen kauhea henki
Niin ilkeän sikiön loi,
Se myrkyt sen herkuksi syötti,
Sapet julman juomaksi soi.
Näin kasvoi kauhistavainen
Lohikäärme, mi maailmaan
Kadotuksen kuilusta tänne
Tuli myrkkyä oksentamaan.
Se henkäsi vain, niin kaatui
Tainnuksihin tuhannet.
Se valoi myrkkyä suustaan,
Monet murhaten ihmiset.
Se vaimon leskeksi saattoi,
Isän lapsilta maahan löi,
Rahat, ruoan ja vaatteet riisti,
Maat, huoneet leskien söi.
Näin liehunut on se, ja vielä
Se riehuvi, raivoaa.
Sen myrkkyistä hengähdystä
Sulo Suomikin tuntea saa.
Kita laaja sen ammottaapi
Yhä uhreja niellen vaan,
Vert' ainian vain janoaapi.
Ei kylly se milloinkaan.