Vankeina synnin Babelin
Me itkein valitamme,
Taivaisen, pyhän Sionin
Iloja kaipaissamme.
Pois kauniit kanteloisemme
Surulla silloin laskemme:
Ei murheinen voi soittaa.
Vaan tuosta orjuuttajamme:
Maailma, liha, perkele
Häväistä meitä koittaa.
"Miks ette laula, soittele?
Mit' olette te vailla?
Miks itkette ja huokaatte?
Iloitkaa meidän lailla!"
Noin ilkkumielin lausuvat
Ne, jotka meitä kiusaavat.
Pitäen vankeinansa.
Ah! voisimmeko riemuita,
Kannelta soittaa, veisata
Vihollistemme kanssa?
Ei ole synnin Babeli
Ikinä ilon lähde,
Vaan uusi Jerusalemi
Taivaisten riemuin tähden.
Me sinne tulla tahdomme,
Sen kunniasta kerskaamme
Ja siitä soittelemme.
Mykäksi käyköön kielemme,
Kunnottomaksi kätemme,
Jos muusta riemuitsemme!
Ah! uuteen Jerusalemiin
Kun käymme riemumielin
Kurjasta orjuudesta, niin
Laulamme uusin kielin.
Kas! muurit, portit, temppeli
On uudet — uudet ijäti,
Kadutkin helmin loistaa;
Sionin vangit vapaina
Käy, kantain voiton palmuja
Ja soittain kanteloista.
Ne, jotka meitä pilkkasi,
Ijäisen vaivan saavat,
Orjuuden kahleet ijäti
Ja tunnon tuskat, haavat —
Ah autuas, ken syntiä,
Tuon Babylonin tytärtä,
Ei seuraa, vaan sen jättää!
Ah autuas, ken pieninä
Sen sikiöitä ilkeitä
Hävittää säälimättä!
Sotaan!
Aseihin miehet! Astukaamme
Vihollistamme voittamaan!
Se muuten murhaa miehet maamme,
Ei säästä naista, lastakaan.
Samoillut on se voitokkaana
Jo kautta maamme kallihin
Ja raivokkaana ruhtinaana
Masentaa maan ja kansankin.
Ja varsinkin on miehenpuolet
Se houkutellut puolelleen
Ja sitte surmaavaiset nuolet
Sysännyt heille sydämeen.
Sen miekka murhaava nyt vilkkuu
Ja monta miestä haavoittaa.
Ja naiset itkee, — se vain ilkkuu
Ja kiduttaa ja kuolettaa.
Ei ole ilkityötä, turmaa,
Jot' ei se saisi aikahan:
Se ruumiin runtoo, sielun surmaa,
Vie koko kansat hautahan.
Ken kuvata sen saattaa juonet!
Se juoniniekka kavalin
Se täyttää vaivais-, vankihuoneet
Ja hulluinhuoneet, helvetin.
Se sotaan siis ken naistaan, lastaan
Ja maata, kansaa rakastaa,
Vihollistamme, viinaa, vastaan!
Se meidät muuten kuolettaa.
Me varman voiton kyllä saamme;
On meillä parhain päällikkö.
Sen lipun luona taistelkaamme,
Niin meit' ei häädä häviö.