Jes. 55 luku.
Janoovat tulkaa vetten luokse!
Rahattomatkin ostakaa
Rahatta rieskaa, hunajaa!
Miks sinne moni teistä juoksee
Rahansa, työnsä antamaan,
Miks' ei ol' leipää ollenkaan?
On todistaja, opettaja
Ja kansain kaikkein päämies hän,
Min luokses, Sion, lähetän.
Sun kutsuhuutos silloin kajaa,
Ja tutut, oudot pakanat
Kilvalla luokses juoksevat.
Ah, etsi Herraa, sielus Ylkää,
Rukoile, kun Hän läsnä on!
Siis, jumalaton, uskoton,
Ties, neuvos, ajatukses hylkää
Ja käänny Herras, Luojas luo:
Hän armon, anteeeks-annon suo.
"Ei ajatuksen' olla saata
Ja tieni teidän." Herra tään
Todella lausuu itsestään.
"Niin paljon kuin on taivas maata
Korkeempi, ovat myöskin ne
Korkeemmat teidän teitänne.
Kun sade lankee taivahasta,
Ei palaja se taivaasen,
Ennenkuin koko luomisen
Se ehtii virkistää ja kastaa,
Näin maasta runsaan saattaen
Hedelmän, leivän, siemenen.
Ei myöskään minun suuni sana
Palaja tyhjään tyköni,
Vaan täyttääpi mun tahtoni:
Kas! ilotarhan' ihanana
Jo uutena maa, taivas on,
Kun käytte iki-ilohon."
Siis tulkaa kaikki vetten luokse!
Rahattomatkin ostakaa
Rahatta rieskaa, hunajaa!
Siis, jumalatonkin, jo juokse
Sun tieltäs Herras, Luojas luo:
Hän armon, anteeks-annon suo.
Babelin vankeudessa.
(Ps. 137.)