Hän se vakooja ompi maan,
Joka viepi yksin vaan
Kautta kuolon Jortaanin
Meitä Isän majoihin.
Hän se tulenpatsas on,
Mailman valo verraton,
Totuus, tie ja elämä,
Isän luokse vetäjä.
Taivaan manna Hän on vaan,
Alas astui päälle maan.
Eipä kohtaa kuolon yö
Sitä, joka Häntä syö.
Myös se kallio on Hän,
Josta lähde elämän
Juoksee. Joka Häntä juo,
Siitä virtaa elon vuo.
Horjumatta huone on
Päällä Kristuskallion,
Vaikka tulva raivoais,
Kita kuolon aukeais.
Hän on vaskikäärmeemme,
Kallis veriylkämme.
Kaikki, kaikki elää saa,
Jotka Häneen katsahtaa.
Hän on ristiinnaulittu,
Edestämme uhrattu.
Hänpä kaikkein synnit vois
Puhtahaksi pestä pois.
Siispä, veljet, sisaret,
Raittiuden ystävät,
Jesuksehen turvatkaa,
Mielen muutos anokaa!
Rukoilkaamme, että tois
Monet sielut Herra pois
Tieltä tämän maailman,
Kääntäis tielle taivahan!
Viinaseppä.