Mä vanha, heikko olen jo,
Vaan veisu mulle maittaa,
Vaikk' onkin kevyt kukkaro
Ja tyhjää täynnä aitta.
Mut mistä syystä käydäksein
On tullut kruunun sarka,
Vaikk' ijän pitkän työtä tein
Raskaasti vanha parka?
Mä vanhemmilta jaloilta
Sain tavarat ja talon;
Vaan multa, kuin niin monelta,
Vei pahuus sielun valon.
En ymmärtänyt ollenkaan,
Ett' antais rahaa multa;
Mä luulin lumoomalla vaan
Saavani kyllin kultaa.
Rikastuvathan useat
Vaan viinaa polttamalla,
Kokoavat rahat runsahat
Vain kapakoitsemalla.
Ja siksi luulin minä sen
Myös mulle luonnistuvan;
Mä liiton vannoin viinallen
Sitä paljon valmistavan'.
Mut en mä tainnut osata
Tapoja hengen pahan,
En taiten taskut kouria
Ja viedä veljein rahan.
Viinaakaan veden kanssa en
Osannut sekoitella,
Aineiden kanssa karkeiden
Pyreissä pysytellä.
Ilkeitä ei noit' ainetta
Voi julki julistella;
Noin paha saattais paheta
Ja oudot osoitella.
Ne aineet salaa kuolettaa
Jo kitutaudin kanssa.
Näin riemun rumat henget saa
Sadoista saaleistansa.