Ma puolet pellon tuloni
Viinaksi poltin aina;
Tarkoitin tulla rikkaaksi,
Vaikk' otin salvoon lainaa.
Vaan sille, jota kauankin
Juonensa julmat auttaa,
Tuleepi kosto kuitenkin
Korkeimman käden kautta.
Viljasta viinaan juopoksi
Vajosi vaimo raiskan';
Irstaiksi lankes lapseni,
Ollessaan usein laistan'.
Vihdoinkin nämät huomasin,
Näin pellot pelehtyvän,
Näin väärän voiton muutoinkin
Huoneeni hävittävän.
Mut tauota en tainnutkaan
Mun riivas häijy henki;
Se pakotti mun polttamaan
Viljani viimeisenki.
Elossaan kukin erehtyy,
Kun mont' on elon pulmaa;
Vaan jokainen, ken viinaa myy,
Se murhamies on julma.
Ken viljasta viinan polttaapi,
Mi ruokamme on kallis,
Se muuttaa leivän myrkyksi.
Ei Herra sitä sallis.
Mut minä onneton niin tein;
Siks kirous mua väijyy,
Siks on nyt tullut osaksein
Hävitys kyllä häijy.
Perheeni lisäks itse mä
Myös riuduin ruumiiltani,
Kun otin ruokaryyppyjä
Aterioidessani.
Tavarani ja taloni
On viina viekas vienyt
Ja viinoin kootut varani.
Edeltä sit' en tiennyt.