Uskallatko hautaan mennä ilman varmaa toivoa,
Toivotonna toisen mailman portin kautta kulkea?
Uskallatko heittää Herran neuvot, nuhteet selkäs taa?
Uskallatko Jesuksetta Luojan eteen astahtaa?
Malta, malta! Herra kutsuu, kutsuu sua armossaan!
Turhaanko? Ah, kallis sielu, mikset riennä avaamaan?
Kuule Hengen varoitusta! Vieläkin hän kolkuttaa.
Uskallatko Ylkäs jättää sydämesi oven taa?
Tue heitä!
Ah, jos jo tuli leimuaisi,
Min Jesus tahdot palamaan!
Jos maailmat jo tuta saisi
Jumalan rauhan rinnassaan!
Jo tosin yöstä hämyisestä
Vilahtaa tulen tuikaus,
On kallis monen sydämessä
Jo suurin aarre: lunastus.
Vaan levitä suo tulen yhä
Ja tutuksi tee aarre tää!
Lupaathan Hengen, Herra pyhä,
Runsaasti ratki lähettää.
Meit' älä ketään, Jesus, jätä,
Vaan rakkaudellas lämmitä,
Ett' omaa ynnä muiden hätää
Me alkaisimme sääliä.
Kaikille armon sana saata,
Levitä valtakuntas suo,
Niin että kaikki ääret maata
Kiitoksen kilvan Sulle suo.
Pois polta meistä kuona musta,
Poveemme tultas lisäten;
Puhdistus tuskain huojennusta
Suo, armokastees antaen.
Omamme kaiken palaa anna,
Näin "kurjat kaivot" kuivattain.
Pois omat tukeet meistä kanna,
Niin Jumalaks jäät Sinä vain.