Kauanko, sä kirouksen uoma
Laaja, laitais yli tulvailet?
Hävittäväs etkö itse huomaa
Enemmän kuin sodat veriset?
Muistellaanko sua kerran kammoin
Entisenä synnin tulvana,
Joka aivan pitkän ajan ammoin
Ympäristölleen toi kuoloa?
Vaan sä syytön olet. Syytä eipä
Myrkyn ole, jos se kuolettaa.
Syy on hullun, jonka ostaa leipää
Pitäisi, mut myrkky himoittaa;
Järkeen, Luojan lahjaan, harmissansa
Sulle vannoo uskollisuuden
Hän, sun pitäin liittolaisenansa,
Hyvät avut kuolettaaksehen.
Niinkö tulee runsas riista käyttää,
Jota joskus pelto meille tuo,
Niinkö kiitollinen mieli näyttää
Kohtaan Herraa, joka viljaa suo?
Varokaamme vihan vitsausta,
Ett'ei sitä saisi kansa, maa,
Kun se omin käsin kirousta
Vuodentulostansa valmistaa!
Miehet, vaimot, lapset! taistoon vastaan
Pahempaa kuin tulipaloa!
Ei se polta hyvää ainoastaan
Maallista: se jäytää sielua.
Tyranni ei sorra pahemmasti,
Mikään valta niin ei veroita.
Sotahan siis kaikki urhoisasti
Puolustamaan tosivapautta!
Paula.
Kovin juoppoa kurjaa naurettihin,
Hänen horjuvan heikkouttaan.
Sitä hoippuvan käyntiä ilkuttihin,
Hänen ryysyistä vaatetustaan.
Käsi hälle ei turvaksi oijettukaan,
Varotus oli — kuulumaton…
Toki mies, enin langennutkin, tosiaan
Lähimmäisemme, veljemme on.
Siten sulhonsa jos näkis neito, ei suin
Noin nauravin katsahtais;
Hymy vaimolta sulis, jos miehensä, kuin
Tuon juopon, hän kohdata sais;
Rikas mies, joka käy ohi halveksien,
Sekä rouva, mi kääntyvi pois.
Mitä miettis he, poikansa hoipertaen
Kova onni jos vastahan tois?
Ei he naura, jos paulan he muistavat sen,
Joka kaikkia varten on vaan,
Johon paulaan, hurjahan pyydyksehen.
Menettää moni rakkahintaan:
Sepä neidonkin sulhasen linnahan vie,
Pois puolison vaimolta saa;
Isän, äidinkin katkera on elon tie,
Pojan pois se synti langettaa.
Älä naura sä langenneita, mut suo
Apus raittiusrientohon myös!
Ota vaari ja huomaa: taistelu tuo
Se on turvaksi rauhas ja työs;
Olemassa kun paula on, onnelles
Vain on uhkana, vaarana se;
Sehän tielle on pantu sun rakkahintes:
Hekin voi pian langeta, he!
Mene langenneit' ylös oijentamaan
Käsin rakkahin, armahtavin,
Mene paulasta nuoria varoittamaan,
Ett'ei kaatuis he, kuolisikin.
Käy kanssamme paula se poistamahan!
Joka hetkinen kallista on:
Tuhannethan syöksyvät sortumahan
Joka päivä, kun paula viel' on!