Pappi ja Belzebub.
Eräs raittiuspuhuja kulki, ja niin
Hän kaukaiseen tuli kaupunkiin.
Myös siellä hän pyydettiin puhumaan.
"No, kyllä, jos huoneen hankitte vaan."
Papin K:n luo käytiin: "Saataisko kirkko?"
"Ei Herran huonetta", pastori virkkoo.
"Ei kirkkoa moisiin haaveihin saa,
Sen rauhassa olla te antakaa!"
Mut mielensä myöntyvän mieli hän näyttää
Ja kirkkoa kuitenkin soi tähän käyttää,
Vaan virkkoi: "On väärin, kun maallikot saa
Noin Herran temppelin saastuttaa."
Esitelmää kuuntelemaan tuli hän
Kuin naurun aihetta etsimähän.
Mut puhuja mietti: "Sun mielisin voittaa,
Siks tuntohos piston tahtoisin koittaa.
Satu sattuva onkin jo mielessäin."
Hän vait on, mut kohta hän kertoo näin:
On Belzebub valtias kuoleman maan,
Hän hengin riettahin siellä on vaan.
He kaikilta suunnilta herransa luokse
Useasti viestejä viemähän juoksee,
Kuink' ihmiset syntiin he eksyttää,
Ja siitäpä Belzebub heit' ylistää.
Maan päällä on muutamat hengistä vielä;
He vahtivat ihmisten toimia siellä;
Jos niistä on jotakin mainittavaa.
Niin Belzebub heiltä sen tiedoksi saa. —
Kun hiljaa kaikk' oli, huudetahan:
"Käy, Belzebub, ruoholle katsomahan!
Niin vaarallinen on seura nyt saatu
Maan päälle; jos vain menestys sen on taattu,
Niin pakanat tietää Luojansa saa,
Ja meistäpä luopuu jok'ainoa maa."
Ket kaivostöit' yhä toimittavat,
Ne ruoholle käymistä mainitsevat.
Pimeässäpä siellä he toimiessansa
Ylös ruoholle lähtivät halustansa.
Myös Belzebub ruoholle riensi, ja hän
Hyvin kaikk' olevan näki. Mielissähän
Hän kertoi: "Mä näin soman lähetyslaivan
Sen kannella ihmiset hartahat aivan
Rukoili ja veisasi… Ah, vapisin.
Vaan kannen alle mä katsahin:
Hei riemua suurta! Kas, miltä se näyttää?
Sisältä, kas, laiva on aikomus täyttää
Liköörein, viinain, konjakein!
Tuo kaikki on, tuumin mä, hyödyksein.
Pakanoille kun moinen lasti on tullut,
Pian kyllä he on ihan raiviot, hullut.
Pelkäänkö mä moisia seuroja, hei!
Ne ei vahingoks ole mullen, ei!" —
Kun Belzebub lakkasi, niin kajahtaa
Koko Tuonela huudosta: "Hih, hurraa!"
"Käy Belzebub ruoholle!" kuuluvi taas
"Jo kohta nyt vallatahan sinun maas!
Taas toinen seura nyt syntynyt on,
Mi Raamatun vie jokaisen kotohon."
Sai huuto se ruoholle Belzebubin,
Oli kiire; mut kohta hän palasikin.
Uljaasti hän kertoi matkasta vaan:
"Ei liike tuo mua kammotakkaan;
Näin neidin nöyrän ja hurskahan
Huoneesta toisehen kulkevan,
Rakkautta ja armoa julistavan
Ja sitte piplian lahjoittavan.
Mut tuskin on poistunut neitinen tää,
Kun portista nainen tirkistää;
Se piplian oitis pantiksi vie,
Ja sitten suora on krouvihin tie". —
Rumat henget sen kuultua riemuitsevat
Seuralle onnea toivottavat.
Taas kolkutus, huutokin: "Belzebub, hoi!
Käy ruoholle, valtas nyt loppua voi,
Kun raittiusseurat nyt ilmestyvät,
Ja sitte on ihmiset siivot ja hyvät."
Hän käy, vaan kohta hän taas palajaa
Ja lausuvi: "Nauraa noille nyt saa:
Kohtuudenseurapa oivalta näyttää;
Poltettua juomaa se ei suo käyttää.
Mut mallasjuomia, viinejä saa
Juodakseen, jos kuka vain haluaa." —
Hän täyttää maljakon suurimman
Ja maljan juo ihan pohjahan.
Onneksi kohtuudenseuran sen
Kilistää rumat hengetkin ilvehtien.
Ovi kuoleman valtion taas tärisee
Sitä kun kovin taas joku jyskyttelee.
Puri hammasta Belzebub, käy sitä kohti,
Kysyen: "Ken taas mua peljättää tohtii?"
Mut henki se vastaa murheissaan:
"Käy Belzebub, linnastas heti vaan,
Jos et nyt riennä, sä häviät sitten;
Nyt syntynyt seura on — ehdottomitten,
Väkijuomat he hylkää kerrassaan,
He ei juo mallasjuomiakaan."
Nyt Belzebub lensikin pelästyen,
Vaan hän heti taas palas nauraen.
"Häly puol' olis ollut puoliksi ratki;
Tosin ehdottomat kovin taistelevatki,
Vaan kun ei oppineit' ole he,
Ei kansaan äkkiä vaikuta se,
Ja sivistyneet ei niiks voi tulla,
Kun taistelemass' eduksein on mulla
Koko joukko pieniä, suuriakin
Opin arvon saaneita miehiäkin,
Monet tohtorit mulla on puolellain
Ja pastori K. hyvä tuttavain." —
Ja puhuja pappihin tirkistää nyt,
Kuin kysyis: "Häll' avuksi myöskin tekö jäänyt?"
Ylös pastori K. nyt syöksähtää
Ja lausuu: "Belzebub, hyvästi jää!
Niin, hänestä luopumahan en estä
Ketäkään nyt, käteni mielin mä pestä;
Esimerkin, min annoin, huomaan nyt,
Kun näin sen olette näyttänyt."
Kukin tästäkin oppia ottakohon:
Jätä Belzebub — ollos ehdoton!