Valmiiksi tyttö saunan ties',
Sai lyhdyn ja nyt otsa hiess'
Juoppoa johdatteli,
Pystyssä pysytteli.
Näin saunaa kohden koitettiin,
Muorista tyttö piti kiinn',
Hoiteli horjuvaista
Möhösen hempukaista.
Saunahan täten tultuaan,
Nyt akka, kupin saatuaan,
Hän vettä viskaeli,
Löylyä paiskaeli.
Vaan pahoin muori hairahtui,
Hän väärään nurkkaan osaantui,
Heitteli vettä — minne? —
Nurkkahan tyhjään sinne.
Siis kihinää ei ensinkään.
"Noh! — kuinka laita lieneekään?"
Hän heitti toisen erän
Ja kerta kerran perään.
Ääneti seisoi tyttö vaan
Ja pidätteli nauruaan,
Nähdessään mikä vuoksi
Nurkasta ales juoksi.
Jo viimein akka tiuskaisee:
"Kiuas ei lainkaan kihise,
Ei vaikka saavin kaatais,
Täältäkö löyly saatais!?"
"Voi sentään sua pöllöpää!
Mimmoista saunaa nyt on tää? —
Tuossa on naappu — paiskaa!
Löylyä heitä, laiska!"
Vaan tyttö tähän vastas näin:
"Emäntä kulta — nurinpäin
On koko asiamme,
Hukassa humalamme.
Katsokaa! — tyhjä nurkka vaan,
Kiuas on mennyt menojaan,
Voi raukat löylyämme,
Poloiset päiviämme!"