Seikoissa nyt seuraavissa
Sanat eivät riitä, ei:
Akka niinkuin villikissa
Ukkoparan pullon vei.
Itkenkö mä vaiko nauran
Pöllöparkaa? Juuri kuin
Piti tuloryyppy saaman,
Jäikin äijä tyhjin suin.
Mutta leukanalkutukset
Alkoi tuosta tulvailla,
Sitte korvain kalkutukset,
Tappelua, tohinaa.
Pöllö potki, pytyt kieri,
Pulloaan ei saanut vaan,
Vakaa vaimo, vankka muori,
Säilytteli saalistaan.
Viimein äijä harmissansa
Kojuhunsa koikahti
Luki kostosanoansa,
Siihen sitte nukahti.
* * *
Mutta mummo kuultuansa
Ukon kovin kuorsaavan,
Läksi hänkin puolestansa
Herkkuunsa hakemaan.
Pian löysi, haisti, maisti,
Virvoitteli voimia,
Pian virtas akan aisti;
Tuopa tuotti toimia:
Pullon pisti povehensa,
Alkoi voita kirnuta,
Rynkytteli riemuissansa,
mutta, — voipa hirmua!
Pullo putos povestansa,
Loiskis! — kirnuun luikahti,
Sinne meni menoansa,
Alle piimän puikahti.