Muija haki hartahasti
Pudonnutta pulloaan,
Käsin olkapäähän asti
Kouraeli kirnuaan.
"Eipä mennyt rikki sentään,"
Huusi iloisesti vain.
"Kyllä sulle paikan näytän,
Kosk' et pysy povessain."
Maistoi kerran, kohta toisen,
Pulputteli pullostaan,
Pisti pian pullon moisen
Poskehensa kerrassaan.
Nytpä kuohui kirnu kurja,
Koskena se kohisi,
Muori mänttäsi kuin hurja.
Vaahdoten voi sohisi.
Viimein viina voiton voitti,
Akka kaatui, keikahti,
Tarttui kirnuun, ylös koitti,
Siihen sekin luikahti.
Siihen Pöllön muori kaatui,
Siihen piimät pirisi,
Siihen voi ja maito maatui,
Kirnu kieri kolisi.
Päivä päättyi, kirnumiset,
Kaikki oli levossa,
Ainoasti kuorsaamiset
Kuului Pöllön talossa.
Permannolla piimän päällä
Vankka vaimo kuorsaili,
Ukko sängyssänsä siellä
Vaimoansa vastaili.
N:o 6.
Teeliemikö vai viina?