(Kaikuja Sampolasta.)
Kas Sampolassa tuolla
On hauskaa joka puolla,
Liikettä, helua:
Kun Sampo käypi, kyhää,
Ja kultaa karttuu yhä,
Oi, siell' on iloa!
Vaan katso! — kaikkialla
Puhutaan nauramalla
Tuot' seikkaa Sammossa:
Ei kahvia sais juoda,
Ei edes teetä suoda
Raittiustalossa.
Ah! miten monet kerrat
Nuo Sampolankin herrat,
Järjestys-miehetkin,
Vapaasti ovat juoneet
Ja rahvaallekin suoneet
Olutta, viinaakin!
Ja siitä syystä juuri
On rauhattomuus suuri
Maanteillä, majoilla,
Tohinat tappelukset,
Pahimmat puukotukset
Kaduilla, kujilla.
He kuitenkaan ei vielä
Näy käsittäneen siellä,
Kumpainen päihdyttää:
Teeliemikö vai viina —
Kas sepä päätä piinaa
Ja mielet jännittää.
Vaan viimein luuli, tiesi
Arvoisa herrasmiesi,
Mi saattaa humalaan:
Kas: "Tee ja kahvi kulta,
Ne käskyn saavat multa
Marssia manalaan."
Niin sanoi hän ja läksi
Nyt käymään edemmäksi
Raittiusjuhlahan,
Siell' lausui tuttaville,
Isänmaan ystäville:
"Hoi pojat, kuulkaahan!
"Teen tiettäväksi teille,
Mi parahin on meille,
Mi viepi voittohon:
En muuta näette pyydä,
Vaan: Teetä ei saa myydä,
Se tuottaa turmion.
"Ja kun on pääsy vapaa,
Niin, näyttäkääs, sillä tapaa
Saa kansaa enemmän.
Kunniavierahaksi
Myös poliisia kaksi
Mä tänne lähetän."