"Minäpä koitan", sanoi Olli. "No, hyvä piru!" sanoi hän pöydälle, "koska sinulla näyttää olevan ajatuksen voimaa, niin koetan, onko sinulla silmätkin. Sanoppas nyt, paljoko kello on?"
Pöytä lähti taas liikkeelle, ja kääntyi sille seinälle, jossa kello oli. Ja kun se tuli kelloa likelle, niin seisahtui se, ja alkoi kumarrella, ja kumarsi kaksitoista kertaa.
"Sen riivatulla silmätkin!" puheli Olli. "Mutta vieläkin koetan sinun taitoas. Sanoppas nimeni, jos tiedät".
Ja niin hän kysyi ensiksi:
"Olenko kastettu Kalleksi?"
Pöytä ei liikahtunut paikaltaan.
"Paniko pappi mun Paavoksi?"
Pöytä ei liikahda vain.
"Niin, mutta Matiksi mamma mua sanoo. Eikös niin?" liverteli Olli.
Mutta pöytä oli viisas, eikä antanut pettää itseään.