Olli kääntyi puhujan puoleen, ja purskahti nauramaan.
"Sinäkö, Repekka, Resupekka siinä taaskin tiedustelet, mitä minä jupisen? Etkö sinä tiedä, että viisaalla on monta mietittävää?"
"Kuuleppas poikaa, miten vastaa!"
"Niin, kuin huudat, niin kaikukin on. Tuon laudan kappaleen suurta arvoa tuossa mietiskelin".
"Ahaa! 'Vähässä paljon seisoo'. Oletko kuullut sitä sananlaskua?"
"Olen! ja nyt juuri viimeiseksi".
"Älä ole, poika, niin kovin pisteliäs, niin neuvon, mikä siitä tulee".
"No, saamarissa, Repekka! Hyvä neuvo aikanansa on kultaa kalliimpi. Älä suutu, niin saat ajaa kukkarostani tupakkia piippus täyteen".
"No, en suutukkaan; mutta 'nuoria pitää opetettamaan ja vanhoja kunnioitettamaan.' Annas tänne kukkaros!"
"Tuoss' on, ja ollaan taaskin, kuten laulussa sanotaan:"