Sana sanan synnyttää
Ystävätkin yllyttää
Toisiansa torumaan,
Tappeleen ja tuuppimaan.
Mutta piippu tupakkaa
Rauhan taaskin rakentaa,
Ystävinä istumaan.
Tuttavina tuumimaan.
"Eikös niin, Repekka?"
"Aivan niin, poikaseni! Mistäs sinä olet saanut näitä tupakeita?"
"Isäni hakkurista puhalsin. Mutta koitappas sanoa vain, niin etpä tottakiesauta saa minulta tupakkia sinä ilmoisna ikänä".
"Enhän toki sano. Mutta koska nyt tahdot tietää tuon laudan-kappaleen suurta arvoa, niin sanon sen sinulle. Minä olen, kuten tiedät, jo vanha ihminen, ja paljon maailmassa nähnyt".
"Niin olet, Repekka raiska! Olethan sinä noitakin?"
"Niin ihmiset sanovat, ja taidanpa se ollakkin. Kyllä kai. Mutta olenkos kenellekkään koskaan pahaa tehnyt? — Tuosta laudan-kappaleesta tulee pokka-pöytä. Sillä, etkös näe, se on ruumiin arkusta?"
"Herra Jesta, mitä sanot, Repekka? — Ruumiin arkusta … ja pokka-pöytä! Mikä on pokka-pöytä?"
"Se on noita-kapine".