"Isä, minä olen syntiä tehnyt sinun edessäs ja äitiä vastaan, enkä ole enään mahdollinen pojaksenne kutsuttaa".
"Veitikka!" sanoi isä, eikä tahtonut voida nauruansa pitää.
Hetken kuluttua jatkoi isä:
"Mikä sinun suuhus ne sanat toi?"
"Katumus ja usko sinun laupeutees", vastasi Olli rohkeasti.
"Mutta sinun uskos petti sinut", vastasi isä ja heilautti hihnaansa.
"Mutta Raamatussa sanotaan: sinun uskos vapahti sinut", intti Olli.
"Opetatko sinä, nassikka, minulle Raamattua?" sanoi isä, ja nousi kiivaasti istuimeltaan.
Ja nyt olisi Olli saanut tuntea isällistä kuritusta, ell'ei äiti olisi päässyt väliin. Äiti syöksyi, kuin penikkansa puolesta painiva karhu isään kiini ja sanoi jäykästi:
"Matti! Minä olen luvannut rukoilla Ollin edestä: ja minä sanon: sinä et saa kättäs kajota poikaan!"