"Ei se sinuun kuulu".
"Kuules poikaa", sanoivat toiset.
Mutta leikin tavan mukaan, piti hänen kuitenkin vastaaman viimeiseen kysymykseen: kiiskiä onkimaan.
"Entäs, jos hukut", sanottiin taas.
Silloin antoi Olli vastauksen:
"Syö susi unen-näkijä,
Tapa tauti lappalainen!"
ja teki temppuja puhtaasti. Ja nyt oli mies kuin muutkin.
Otettiin siinä sitten vielä monta muuta leikkiä, "lantti povelta", "lantti lattian-ra'osta" j.n.e., joita ei tarvitse selittää, koska ne luultavasti ovat tunnettuja.
Mutta viimein esitti joku veitikas joukosta "karhun kaatamista", ja sitä ei Olli myöskään ennen ollut nähnyt, ja tahtoi siis senkin oppia. Mutta oppia ei hänelle luvattu, ett'ei hän itse ruvennut kohta kaatajaksi.
Olli myöntyi siihenkin, suuressa opin halussaan.