Niin arveltiin, peljättiin, ja oltiin "sydän kourassa". Mutta mikäs auttoi? Pakoonkaan ei auttanut lähteä.
Pidettiin sitten rukoukset ja aljettiin läksyjen kuulustaminen. Mutta sen sijaan, että olisi luettuja läksyjä ruvettu kyselemään, kysyi pastori näin:
"Mikä se kaunis laulu on, jota te minun kirkkoon tullessani lauloitte?
Sanoppas sinä Putikon Paavo!"
Mutta Paavo ei puhunut mitään.
"Vai niin; sinä et sitä vielä osaa. Sano sinä Vilkkilän Ville!"
Vaan ei Villekään vastannut.
Pastori raivostui ja huusi äkäisenä, jalkaa polkien:
"Kuka sen laulun on tehnyt?"
"Minä", sanoi Olli ja nousi ylös. "Mutta minä rukoilen, ett'ei sitä enempää kysyttäisi".
"Mutta minä vaadin sen laulamista", ärjyi pastori.